Tekee sairaasti mieli

On hetkiä, jolloin tekee sairaasti mieli kamaa. Siinä se on, suomeksi sanottuna. Ja se, että tekee juuri sairaasti mieli, on kirjaimellisesti totta.

Silloin koko homman hulluus, kieroutuneisuus ja itsetuhoinen luonnottomuus ei lainkaan pelästytä, vaan sen ajatteleminen ennemminkin lisää kiihoketta:

Istut kuusi tuntia sateessa pimeässä Kurvin puiston pensaikossa ja teet koko ajan lähtöä pankkiautomaatille, mutta on mahdotonta päästä matkaan, kun pitää järjestellä ja piilottaa pussukat ja lompakko paremmin. Ja kun aamuyöstä vihdoin selviät likomärkänä ja housut mudassa automaatille, kumppani on tahollaan ehtinyt nostaa tuet. Loikit pitkin autiota Hietaniemen rantaa ja hautausmaita edestakaisin yö toisensa jälkeen ja hävität kenkäsi ja joudut lopulta jalkatulehduksen vuoksi Mariaan tiputukseen. Jämähdät tavaratalon vessaan fantasioimaan tuntikausiksi ja missaat kaikki sovitut tapaamiset, etkä välitä siitä, vaikka jälleen menetät rahaa. Nielaiset koko purkin bentsoja kun vaihtotällit viivästyvät ja pamautat nuppisi Villa Novan rappusissa ja heräät Kisiksen putkassa pää kääreessä…

Kun tämänkaltaiset filmit pyörivät iltaisin päässä, niistä lemuaa jonkinlainen sairaalloisen viettelevä turmeluksen haju, joka herättää kaikki ne mielikuvat ja tunteet, kun kama toimi joskus ensimmäisillä kerroilla kunnolla ja onnistuneesti. Ja vaikka hyvin tiedät, että jos annat periksi ja otat ensimmäisen annoksen, et todellakaan palaa neitsytkokemuksiisi, vaan sama kurjuus ja rappio, josta Jumalan armosta pääsit takaisin raittiiseen elämään, jatkuu siitä hetkestä tarkalleen samanlaisena – nopeasti etenevänä ja pahenevana – niin siitäkin huolimatta tunnemuistisi kammottava addiktiivinen magneetti vain jyllää.

Mutta Luojan kiitos, nämä hetket menevät aina ohitse, ja aamu on iltaa viisaampi. Minulla on tänään tilaisuuteni itsetutkisteluun ja mahdollisuus jakaa kokemukseni, ongelmani ja toivoni niiden kanssa, jotka tekevät samaa matkaa, jotka tietävät, mistä on kyse.

Mainokset

Oma olo kullan kallis

Useimmat ihmiset eivät tajua, miksi narkomaani vain jatkaa kurjuuttaan ja sairastamistaan, vaikka hän saattaa muistuttaa jo enemmän spitaalista kuin tavallista normikansalaista. Ei hän hae kurjuutta vaan kuninkuutta. Aine, jolla voi tehdä niin suuria taikoja, että velat muuttuvat saataviksi, jolla voi matkustaa hetkessä madonreiän kautta avaruuden toiselle reunalle, saa hänet juoksemaan.

Myöhemmin aine ei toimi enää. Jokaiselle addiktille ja alkoholistille koittaa hetki, jolloin kaikki pullon hengen lupaamat kolme toivomusta on käytetty loppuun. Mutta se ei muuta enää mitään: Addiktio on saanut omansa, ja hänen on jatkettava juoksemistaan.

Hän saattaa vaikuttaa kovalta, uhmakkaalta ja vaaralliselta katusankarin roolissaan. Mutta hän on yksinomaan säälittävä: Kuinka nöyrä, taipuisa ja kuuliainen ihminen addiktista tuleekaan pulveripussukan edessä: Vaikka aine toimii enää juuri ja juuri vain sen verran, että se antaa pienen hengähdystauon jatkuvan pahoinvoinnin ja tuskan oravanpyörässä, addikti on valmis myymään sen edestä vaikka isoaäitinsä, terveytensä ja lopulta henkensä.

Minulle ei ole suurempaa lottovoittoa kuin se, että saan elää tänään puhtaana, ilman aineiden käyttämisen pakkomiellettä. Minun on helppo olla kiitollinen ja ylistää Jumalaa, kun katson, minkälaisesta helvetistä olen saanut pelastua. Toipumisen matkaa voi tehdä vain yhden päivän kerrallaan. Jokainen puhdas päivä on onnistunut päivä, tapahtuipa mitä tahansa.