Useimmat ihmiset eivät tajua, miksi narkomaani vain jatkaa kurjuuttaan ja sairastamistaan, vaikka hän saattaa muistuttaa jo enemmän spitaalista kuin tavallista normikansalaista. Ei hän hae kurjuutta vaan kuninkuutta. Aine, jolla voi tehdä niin suuria taikoja, että velat muuttuvat saataviksi, jolla voi matkustaa hetkessä madonreiän kautta avaruuden toiselle reunalle, saa hänet juoksemaan.
Myöhemmin aine ei toimi enää. Jokaiselle addiktille ja alkoholistille koittaa hetki, jolloin kaikki pullon hengen lupaamat kolme toivomusta on käytetty loppuun. Mutta se ei muuta enää mitään: Addiktio on saanut omansa, ja hänen on jatkettava juoksemistaan.
Hän saattaa vaikuttaa kovalta, uhmakkaalta ja vaaralliselta katusankarin roolissaan. Mutta hän on yksinomaan säälittävä: Kuinka nöyrä, taipuisa ja kuuliainen ihminen addiktista tuleekaan pulveripussukan edessä: Vaikka aine toimii enää juuri ja juuri vain sen verran, että se antaa pienen hengähdystauon jatkuvan pahoinvoinnin ja tuskan oravanpyörässä, addikti on valmis myymään sen edestä vaikka isoaäitinsä, terveytensä ja lopulta henkensä.
Minulle ei ole suurempaa lottovoittoa kuin se, että saan elää tänään puhtaana, ilman aineiden käyttämisen pakkomiellettä. Minun on helppo olla kiitollinen ja ylistää Jumalaa, kun katson, minkälaisesta helvetistä olen saanut pelastua. Toipumisen matkaa voi tehdä vain yhden päivän kerrallaan. Jokainen puhdas päivä on onnistunut päivä, tapahtuipa mitä tahansa.
addiktio.com 