Hetkiä ennen elämää

Mielellänihän minä narkkaan, tästä en ikinä luovu. Tämä menee kaiken yli! Vannon ja hehkuttelen nousuissa kyyneleet silmissä, kun snagujen antama helpotus valahtaa kehoon ja saa auringon paistamaan.

Paskaiset vaatteet ja haiseva keho eivät nyt juuri häiritse minua, kun nousen linjan 14 bussiin ja astelen tömistellen käytävää pitkin takapenkeille kuin Euroopan omistaja. Matkustajat eivät sen sijaan voi olla haistamatta, mutta se onkin nyt vain hyvä.

Sillä huomenna, tai viimeistään ylihuomenna haisen vielä enemmän ja nuokun uuvuksissa häpeillen pitkin seiniä.

Mutta aika Kaisaniemen yleisessä vessapömpelissä kului kuin siivillä ja kun rantauduin aamuruuhkaisen kadun vilinään, ihmettelin, oliko todella kulunut seitsemäntoista tuntia siitä, kun menin tuosta ovesta sisään. Pulverissa olikin hyvät prosentit ja pienessä jurrissa tööttäämäni fiksit taisivat olla sen verran isot, että meno jatkuu nyt vielä aamullakin pirteänä, paikat vain ovat hieman puuduksisssa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s