Mielellänihän minä narkkaan, tästä en ikinä luovu. Tämä menee kaiken yli! Vannon ja hehkuttelen nousuissa kyyneleet silmissä, kun snagujen antama helpotus valahtaa kehoon ja saa auringon paistamaan.
Paskaiset vaatteet ja haiseva keho eivät nyt juuri häiritse minua, kun nousen linjan 14 bussiin ja astelen tömistellen käytävää pitkin takapenkeille kuin Euroopan omistaja. Matkustajat eivät sen sijaan voi olla haistamatta, mutta se onkin nyt vain hyvä.
Sillä huomenna, tai viimeistään ylihuomenna haisen vielä enemmän ja nuokun uuvuksissa häpeillen pitkin seiniä.
Mutta aika Kaisaniemen yleisessä vessapömpelissä kului kuin siivillä ja kun rantauduin aamuruuhkaisen kadun vilinään, ihmettelin, oliko todella kulunut seitsemäntoista tuntia siitä, kun menin tuosta ovesta sisään. Pulverissa olikin hyvät prosentit ja pienessä jurrissa tööttäämäni fiksit taisivat olla sen verran isot, että meno jatkuu nyt vielä aamullakin pirteänä, paikat vain ovat hieman puuduksisssa.
addiktio.com 