Narkomaanin arki puhtaana saattaa olla mitä moninaisimpien psyyken tilojen sekamelskaa. Aika on tähän yksi varma tasoittaja. Toinen lääkitsevä tekijä on 12 askeleen ohjelman työskentely ja paltsuissa käynti. Elämä puhtaana onkin minulle tänään ainoa hengissä selviämisen vaihtoehto – ja se tuntuu välistä jopa juhlalta.
Joinakin iltoina mielessä kehkeytyy kuitenkin varma päätös lähteä heti seuraavana aamuna kamaa hankkimaan. Aamulla, vetounien jälkeen, aikomus tuntuu taas täysin absurdilta ja mielisairaalta ajatukselta. Maltti on siis tässä lajissa valttia.
Lääkärit ovat yleensä ottaen täysin tietämättömiä addiktiosta toipumisen prosessista. Tyrkyttävät heti mieliala- ja unilääkkeitä, joiden kanssa saa sitten säätää koko loppuelämän lääkitystä kohdalleen. Söin mirtatsapiinia jonkin aikaa, mutta lopetin sitten lääkkeet, jotka tekivät minut vain äksyksi tomppeliksi. Addiktiivinen tarve popsia jotain, mitä tahansa nappia psyyken tueksi, kuuluu sairauden kuvaan.
Minun ei ole pakko ruokkia tätäkään tarvetta kemialla, vaan antaa psyykeni toipua hengellisten periaatteiden mukaan. Tänään saan elää vapaana kaikesta kemiasta Jumalan, toisten toipuvien narkomaanien ja läheisteni tuella.
Onnellinen minä, Jumalan narkomaani!
addiktio.com 
jep tuttu tilanne,mullakin vanhemmas iäs todettu rankka ad-hd mutta mitään pillereitä tautiin en voi popsia sillä nois ad-hd lääkeissä kävely tuntuu vajareis kävelyltä ja yht äkkiä saataisin haluta överit joten ei kiitos pillereille,joten joudun selviämään pääni kanssa ilman lääkkeitä ja täytyy sanoa et välil pyörittää kunnolla ettei tiedä itkeä vain nauraa.
todellakaan noi lääkärit ei tätä juttua tajuu eikä myöskään kelan päättäjät ,mullakin meni 36v pirin kanssa ja tää on täys päivänen duuni pitää ittensä raittiina saatikka viellä tähän oheen joku vaki duuni hu hu,raittiin mennään paskaaks muusta:)
TykkääTykkää
per,,, sentään. Minäkin olen addikti. neljä vuotta on mennyt ”putsina”, vaikka on tuttu tilanne lääkkeiden kanssa ja niiillä säätämisestä. Lääkkeellä säätäminen on rassavaa, kun ennen tarvitsi grammoja niitä, niin sama asian aja nyt millit, mutta koko tilanne on sama. Nyt on tilanne, että kolmessa kuukaudessa ajetään ne ryynit alas. Eilen taas täydellinen fyysinen ja henkinen romahdus,,ajatus,, taasko tätä samaa säätämistä, en enään jaksa.Uskoni oli eilen nollassa. Tänään taas uusi päivä. Minun kohdalla raittiina olo on jatkuvaa luovuttamista.
T. Lede
TykkääTykkää
Ei ole aina helppoo, tiedetään. Mutta tuskin tilanne sullakaan sentään ihan sama on kuin neljä vuotta sitten…? Hienoa, että olet lähtenyt alasajoon – sehän on projekti, joka läpikäytyä on ohi. Toivon sulle voimia olla lujana itsesi puolella, emme ole yksin.. 🙂
TykkääTykkää