Eheyden, kokonaisuuden kokemus. Sitä se on, mitä haen. Joskus lapsena, pienenä koululaisena, muistan sen kokeneeni. Hetki, jolloin avauduin sydämestäni ja puhuin ja puhuin…
En edes muista, mitä puhuin. Sittemmin jokin esto, pelko tai arkuus valtasi. Kunnes ensi humala kolmetoistavuotiaana Töölönlahden puistossa humahti olemukseen tuoden kaivatun rohkeuden, uskalluksen avautua ja puhua. Puhumattakaan suuresta rakkaudestani, amfetamiinista.
Olen kokenut, että usko tuo todellisen eheyden kokemuksen. Silloin kun se on kokosydämistä ja vilpitöntä.
Addiktiosta puheen ollen, sairauteeni kuuluu kysymys, haluanko aina edes olla kokonainen ja eheä. Persoonallisuuteni eri puolien eriytyessä ja urautuessa omiin roolihahmoihinsa tuntuu kuin addiktiivinen puolenikin olisi eräänlaista rikkautta.
Tosi kipeän tuntuista ajattelua. Ja vielä: Viettelys, addiktiivinen houkutus on myös kokonaisvaltainen kokemus. Ja periksi antamisen hetken hurma kuin seksiä.
Vai olenko eheä juuri tällaisena, silloin, kun minulla on johtotähti, jota seurata? Mutta kun en aina pysty.
Ainoaksi toivoksi siis jää: Oma kointähteni, my lucky star, You lead me on.
addiktio.com 
Itse tanssin pirin suhteen nuoralla odottaen milloin putoan… Tekstisi addiktiosta auttavat oivaltamaan, ja saan paljon voimaa blogistasi.
Etenkin huomiosi tuosta lapsuuden eheydestä tuntui kovin lohdulliselta. Kiitos. ❤
TykkääTykkää
Tuo mainitsemasi nuorallatanssi on niin tuttua. Tarkoittaen, että olen psyykkisesti valmistautunut tilaisuuden tullen vetämään. Voisinpa puolestasi päättää, että tämä kesä tulee olemaan puhdas kesä, elämäntäyteinen ja eheyttävä. Mutta kun itsekin pystyn päättämään vain sen, että haluan jatkaa valitsemallani puhtauden tiellä tänään vaikka mitä tapahtuisi. Mutta sehän riittääkin! Tuntuu hyvältä että olen voinut jakaa jotain, joka on antanut sinulle voimia. Muista ettet ole yksin.
TykkääTykkää