Paras lääke addiktioon

YLE haastatteli joulupäiväksi sosiaalipsykologi Janne Viljamaata, joka on tutkinut addiktioita.

– Kauppojen hyllyt on rakennettu niin, että suklaariippuvaiselle on aina tarjolla suklaata, hän sanoo. Karkit on sijoitettu sopivasti kassan viereen. Addiktin aivoissa syttyy valo, kun hän näkee lempipatukkansa.

– Aina kun menemme kauppaan, mielihyväjärjestelmä pärähtää päälle. Se on kuin magneettikuvauksessa: aivoissa näkyy joulukuusen valot, jotka hehkuvat punaisena.

Viljamaan mukaan addiktio on koodattu valmiiksi ihmisen geeneihin. Kaikista ei kuitenkaan tule riippuvaisia.

Addikti parantaa tyhjää oloa nopeilla nautinnoilla: viina, seksi tai uusi kenkäpari.

– Ihminen ajattelee poistavansa epämääräisen ahdistuksen shoppaamalla. Lopulta jäljellä on tarpeeton tavara, mutta ahdistus ei poistunutkaan. Addikti tarvitsee koko ajan lisää.

Paras mielialalääke ovat Viljamaan mukaan toiset ihmiset. Ihmisten seurassa aivot alkavat erittää mielihyvää tuottavaa serotoniinia.

Tutkija siis toteaa uutisessa sen, minkä jokainen toipuva addikti hyvin tietää.

Käyttävän narkkarin ja holistin elämää leimaavat täydellinen itsekeskeisyys ja pohjaton tarve hakeutua omaan eristyneeseen mielihyvävankilaansa. Itseriittoisuuden harha esti minua ennen muuta hakeutumasta avoimeen ja läpinäkyvään vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

”Päihderiippuvuus on sairaus, jossa elämään sopeutumiseen käytetään mitä hyvänsä muuta keinoa kuin ihmisten välistä vuorovaikutusta.” Tämän määritelmän antaa addiktiosta toipumisen tienraivaaja professori Gitlow. Hänen painotuksensa on vuorovaikutuksessa, koska kun turvaudumme mihin hyvänsä päihteeseen selviytyäksemme elämästä, me heikennämme vakavasti kykyämme olla vuorovaikutuksessa itsemme, toisten ihmisten ja Jumalamme kanssa.

Sosiaaliset pelot, ahdistuneisuus, epäluulot ja alemmuudentunne olivatkin tuttuja seuralaisiani, kun jouduin välillä kauhukseni elämään selvin päin. Mutta kas kummaa: Nousuhumalassa ja amfetamiinivauhdissa, helpotus oli sanoinkuvaamaton, kun tuskan viitta putosikin harteilta kuin taikaiskusta. Olin jälleen hetken aikaa seurallinen, peloton ja itsevarma. Serauksena tästä oli tietenkin se, että selvin päin eläminen oli jälleen entistäkin ahdistavampaa.

Ongelmani on kauan aikaa siis ollut se, miten ihmeessä päästä elämään selvin päin niin, että tulisi jotenkin toimeen oman päänsä ja toisten ihmisten kanssa – sekä syvimmällä tasolla, miten elää sovinnossa Jumalansa kanssa ja kokea toteuttavansa elämäsä tarkoitusta.

Addiktio, pakkomielteinen tarve saada nopea mielihyvä piikin, ryyppäämisen, shoppaamisen tai seksin kautta, ei synny syvällisen pohdinnan, järkeilyn ja päättelyn tuloksena. Siksi sitä ei myöskään voiteta pohtimalla, järkeilemällä tai päättelemällä. Addikti itse on kaikkein suurin pohtija, järkeilijä ja päättelijä, kunhan ensin on saanut himoitsemansa annoksen ja pääsee selittämään ongelmansa olemattomaksi.

Vasta, kun käyttämisen jatkamisen tuska käy suuremmaksi kuin sen lopettamisen tuska, addikti taipuu hakemaan apua.

Pikku hiljaa elämä selvin päin, puhtaana, on alkanut maistua paremmalta. Se on edellyttänyt minulta ennen kaikkea, että olen myöntänyt olevani täysin voimaton addiktiooni nähden ja kääntynyt pyytämään apua itseäni suuremmalta voimalta. Tätä tietä haaveet aineiden ja muiden pikanautintojen tuottamasta euforiasta ovat korvautuneet tämänhetkisen elämäni, ilojeni, surujeni, voimani, toivoni ja kokemukseni avoimella jakamisella toisten toipuvien addiktien, ystävieni ja läheisteni kanssa.

Mainokset

9 thoughts on “Paras lääke addiktioon

  1. Oh kuinka tuttua ja muutenkin napakka teksti!
    Itse taistelin vuosikauden addiktiota vastaan, tai sen puolustelemiseksi ja kehittääkseni keinoja jatkaa käyttöä olosuhteista huolimatta, kunnes tuska ja eristäytyneisyys sekä mielenterveysongelmat kävivät niin suuriksi että oli pakko joko lopettaa itsensä tai hakeutua hoitoon. Nyt on noin 8kk täysraittiutta takana, elämä saanut täysin uuden suunnan ja tulevaisuus näyttää tuhatkertaisesti valoisammalta kuin ennen.

    Kulttuurimme ei suinkaan auta taistelemaan addiktioita vastaan, vaan päinvastoin buustaa ihmisten mitä erilaisimpia addiktion muotoja näennäisesti hyväksytyin keinoin. Miksi meillä on pelikoneet joka marketissa, arpoja ja lottomahdollisuuksia joka puodissa ja kioskissa, viinakauppa ja lukuisia räkälöitä pienimmässäkin kyläpahasessa ja miksi terveydenhuolto suoltaa meille pahimmassa tapauksessa kymmentäkin eri lääkettä per henkilö, vaikka esim. useiden mielialalääkkeiden hyöty on usein todettu olevan lumelääkkeen tasolla?
    Miksi luontaislääkitys on yleinen kirosana ”ammatti-ihmisten” parissa?
    Miksei hyväksytä sitä tosiasiaa että suurin osa niin fyysisistä kuin henkisistäkin sairauksista on voitettavissa pelkän ihmisen henkisen voiman avulla, mikäli se vain pystytään valjastamaan käyttöön opastamalla siirtämään henkiset resurssit murehtimisesta ja tuskassa möyrimisestä positiivisiin vaihtoehtoihin ja henkisen puolen harjoittamisen avulla?

    Nuo keinot kuulostavat liian helpoilta ja tietysti ihminen uskoo ennemmin lääkäriä joka suoltaa lääketieteellistä jargonia ja määrää eksoottisen kuuloisia kemikaaleja, mutta minä itse, samoin kuin monet tuttavani, olemme saaneet avun siihen jatkuvaan henkiseen helvettiin juurikin noista yksinkertaisista keinoista, ilman kaupallisia lääkkeitä ja kallispalkkaisia psykiatreja. Toivotan rauhaa ja tyyneyttä itse kunkin jouluun ja uuteen vuoteen 🙂

    Tykkää

    1. Upeeta, että oot avun löytänyt! Ja putsina uuteen vuoteen mennään – milloin tyynempänä, milloin vähemmän tyynenä, mutta yksin purressamme seilaa emme! 🙂

      Tykkää

      1. Kiitos sinulle tarinastasi, kuinka helppoa olikaan samaistua! Henkinen helvetti voi olla irti vaikka on raitis mutta sairastaa shoppailu addiktiota! Sain eilen kuulla sille noin hienon nimen ja jo jonkin aikaa olen ollut tietoinen, että tarvitsen tähän sairauteeni Korkeamman voiman apua yksin olen ollut niin voimaton! Raittiudestani huolimatta olen meinannut ajautua itsemurhan partaalle itsesäälissä, kun toistuvasti ajaudun shoppailun takia velkakierteeseen, josta en meinaa selvitä! Tänään koen, että pilven takaa paistaa aurinko, ehkäpä on ARMON AIKA =)

        Tykkää

      2. Olet ihan oikeassa Maarit, omallakin kohdalla on niin, etten tarvitse apua vain putsina olemiseen, vaan koko addiktion luonteeseeni juurruttamien käytösmallien poiskitkemiseen. Siis pois pakkomielteisestä toiminnasta sen kaikissa muodoissa. En usko, että minun tarvitsee päivääkään olla minkään pakkomielteen vanki, jos hoidan itseäni ja puhun asioista toisten toipuvien kanssa.

        Heti perään voin tunnustaa, että on mullakin omat taistelut ja pakkomielteet, jotka vievät helposti mukanaaan näillä muilla alueilla. Mut tärkeä sana sulla oli tuossa lopussa: armo. Sen sisältö on jotain enemmän kuin oma armollisuuteni – sen vaikuttaa Korkein voimamme, niin että uskaltaa luovuttaa. Ja silloin tuntuu hyvältä…

        Iloa ja voimia sulle!

        Tykkää

  2. Amazing article. I desire you up-to-date your blog significantly more often, I just cannot seem to be to acquire adequate of your blog. I preserved your blog in my bookmarks. Would it be feasible to do a guest post sometime?…

    Tykkää

  3. Tämä oli oikeanlainen teksti juuri tähän hetkeen. Olen viime päivinä alkanut oivaltaa, että nimenomaan se yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunne aiheuttaa halun jatkaa käyttöä, vaikka se paradoksaalisesti se tietenkin vain lisäisi noita tunteita. Jokapäiväisessä elämässä on jotenkin hirveän pelokas fiilis, kun tuntuu ettei ole sitä riittävänlaista itsevarmuutta selvin päin.

    Hienoa että tilanteesi on nyt parempi. Blogisi vaikuttaa mielenkiintoiselta, tätä alan seurata jatkossakin. 🙂

    Tykkää

    1. Tsemppiä tarvitaankin, kiitos! Tilanne on tosiaan parempi ja paranee koko ajan, kun ei tarvitse käyttää. Mutta mikähän on riittävä määrä itsevarmuutta? Sekö, minkä hyvissä pirinousuista on saanut. Tai muuten selvin päin, joskus parhaina hetkinä? Niinpä. Sitä on omalla kohdalla vaan täytynyt tyytyä siihen, et olo on välillä tuskallisen arka ja pelokas, toisinaan vihainen ja voimaton. Ja mentävä kuitenkin on, raakana elämää päin. Mutta sitä ihanammalta tuntuu kohdata selvällä haulilla sitten ne ilon ja onnen hetket. Ja tavallinen arki. Ja yhdessäolo. Näitä en ollut päässyt aikoihin tuntemaan, ennen kuin aikaa oli mennyt tarpeeksi putsina ollessa. Voimia ja iloa sulle!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s