Naimisissa amfetamiinin kanssa (osa I)

Nyt, kun aikaa lienee kulunut tarpeeksi, pystyn jotenkin käsittelemään viha-rakkaussuhdettani sinuun kokonaisuutena. Vaikka kipua kyllä vieläkin tuntuu.

Eittämättä olet ollut elämäni kiihkein, traagisin ja tuhoisin rakkaus. Kenenkään ja minkään vuoksi en ole uhrannut niin paljon sieluani, ruumistani, aikaani, rahojani, terveyttäni ja elämääni kuin sinun vuoksesi – yhä uudelleen ja uudelleen. Monta kertaa olen vannonut, etten enää ikinä halua olla kanssasi missään tekemisissä – ja yhtä monta kertaa olen palannut luoksesi antautuen jälleen himokkaaseen syleilyysi.

Sinä hiivit elämääni flirttaillen ja kauniisti hymyillen. Olin pelokas, arka ja väsynyt elämän rutiiniin. Pienet varovaiset annokset valkoista pulveria kahviin sekoitettuna saivat minut tuntemaan itseni helpottuneeksi ja vapautuneeksi. Seurassasi tunsin itseni pidetyksi ja minä pidin sinusta ja muista ihmisistä.

Jaksoin kävellä kanssasi kaupunginosista toisiin, vain nauttien seurastasi. Vakuutit minulle, kuinka miellyttävä olenkaan ja kuinka elämä, kesä, luonto ja kaikki hymyilevät meille, rakastuneille romantikoille.

Menimme sitten kihloihin. Nenän kautta hivuttauduit kirkkaina säkeninä suoraan takaraivooni ja sait minut nopeammin nousukiitoon. Suhteemme lähentyi ja tapailimme entistä useammin.

Vihdoin menimme naimisiin. Kuinka kirpaisevan suloinen olitkaan tunkeutuessasi neulan kautta käsivarteeni ja ottaessasi koko kehoni lämpimään, hellään syleilyysi. Kuherrusaikamme tässä vaiheessa näytit kuitenkin jo toisenkin puolesi. Muutamien päivien kuluttua uuvutit minut ja kerroit minulle kaikenlaisia kauheuksia minun kykenemättä muuhun kuin makaamaan avuttomana vuoteessa ja hikoilemaan päiväkausia.

Apeana jatkoin matkaa ilman sinua, tuntematta sinuun vähään aikaan lainkaan viehätystä. Ajattelinkin jo jättää sinut. Mutta kuinka väärässä olinkaan!

Advertisements

5 thoughts on “Naimisissa amfetamiinin kanssa (osa I)

      1. Hieno homma, kirjoittele toki lisää ,sä kirjotat tosi kansantajuisesti
        . Tiedän ,että moni sellainen tätä lukee joka yrittää pyristellä eroon koukustansa.

        Tykkää

  1. Siis vau. En voi sanoo ku et just niin – viharakkaussuhde. Ensin se hyväilee ja lupailee mut jos sitä seuraa liian pitkälle nii se näyttää kyntensä ja heittää rekan alle.
    Eksyin tänne sun sivulle koska oon pöhissyt viime aikoina taas vähän tavallist enemmän vaik oon harvinaisen tietonen et koska se on mun juttu nii se ei todellakaan oo mun juttu.. No mut kuitenki nii ihmiset tuppaa vaa halveksumaan jos niiden kaa koittaa jutella siitä – en sano et oisin ilonen siitä mitä oot käyny läpi, mut sen sanon et tosi lohdullista kun joku muuki on kokenu samanlaisii fiiliksii.
    En ite osaa viel luopuu siit mut hei, rispektii sulle!

    Tykkää

  2. Kiitti palautteesta. Joo, se tietoisuus kyllä lienee jokaisella satunnais/harraste/viihdekäyttäjällä, että ei ole oikein hyvä juttu, mutta näillä mennään…

    Vaikeinta mulla on ollut siirtyminen tuosta tietoisuuden takamailla vilkkuvasta varoitusvalovaiheesta fyysisen ja psyykkisen kokemuksen helvettiin, jonka paha puoli on se, että helvetin pahentuessa, kun suunnitelmissa olisi ollut luopua kamasta, ei edelleenkään osaa luopua. Sitän en sois kellekään, koska ani harvat ovat sieltä palanneet.

    Ja se voi olla omakin kohtaloni, ellen olisi valppaana samalla kun nautin nykyisestä putsista elämästäni niiltä osin kun kykenen. Onneksi ne osat kasvavat.

    Tsemppiä ja hyvää kevään jatkoa sulle! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s