Naimisissa amfetamiinin kanssa (osa III)

Kokemukseni mukaan piri pyrkii olemaan sataprosenttisen vastuullinen puoliso. Rakkaani lupasi aina pitää huolta kaikesta, kunhan vain puoleltani pysyisin sitoutuneena häneen. Se oli luonnollisestikin valhetta. Kyse oli omantunnon ja vastuun näenäisestä siirrosta pois itseltäni.

Mutta se olikin helppoa, itse asiassa pakonomaista. Muistan useamman kerran vakuuttaneeni – kun rahat olivat lopussa, viimeinenkin pussinkulma huuhdeltu ja pistetty suoneen, vaatteet ja kengät mätämenimistilassa, voimat lopussa – että hitot minnekään katkolle, kotiin tai apua hakemaan, minä kuljen nyt joka askeleen Sinun ehdoillasi, kunhan vaan vauhtia jostain löytyy, teen ihan mitä vaan!

Kuva

Ja jo tämä päätös, amfetamiiniin sitoutumisen suggestiivinen vahvistaminen ajatuksissa, helpotti ja antoi energiaa kummasti, vaikka silmissä hämärsi ja joka paikkaa särki.

Katunarkkarin osa on taistelua, selviytymistä ja suoraviivaista yhden asian  filosofiaa: ”Hankimme huumeita, käytimme niitä ja koetimme keksiä keinoja saada niitä lisää”.

Varastin valintamyymälöistä ja viinakaupoista viinaa ja siideriä. Pirin ehdoilla. Väärensin reseptejä ja myin nappeja kadulla. Pirin ehdoilla. Nostin läheisteni tileiltä vilpillisesti rahaa tuhansia euroja. Pirin ehdoilla. Myin kaikki arvokkaat kirjani, keräilyesineeni ja vaatteeni. Pirin ehdoilla. Lainasin rahaa keksittyihin tarpeisiin vanhoilta ammattikolleegoiltani ja käytin luottamukseni – jota oli vanhastaan paljon – loppuun.

Kaikki pirin ehdoilla. Tein sen pirin takia, päättelin. Vastuu ei ole minun. Se kaikki on amfetamiinin syytä. Minä olin sairas, enhän voi olla vastuussa sairaudestani, ajattelin.

Kuitenkin koko ajan tiesin, että juuri minä tietenkin tein nuo teot. Minä yksin olen vastuussa tekemisistäni, ei kukaan eikä mikään muu. Ja se oli sietämätöntä. Siispä lisää piriä ja vauhti päälle. Pitkät vedot hihaan, ja ah – vapaa kaikesta vastuusta taas! Ja niin heittäydyin jälleen kartuttamaan synkkää tiliäni niin kauan, kuin kemiallinen keinovalo paloi ja häivytti mielestäni kaikki vastuun varjot.

Mainokset

6 thoughts on “Naimisissa amfetamiinin kanssa (osa III)

  1. Olen melko samassa tilanteessa kuin sinä. Koukussa vauhtiin ja alkoholiakin menee ihan kiitettävästi. Tälläkin hetkellä tekee niiiin paljon mieli poretta, mutta sen tiedän että vaikka ottaisin niin ei se kuitenkaan toimisi samallalailla kuin ekoilla kerroilla. Silti vaan tekis mieli, oireet ovat todella inhottavia,ei ole helppoa tämä :/. Oletko päässyt itse jo eroon kyseisestä aineesta? en tiedä pääsenkö itse ikinä, elämä on niin ankeaa ilman vauhtia..

    Tykkää

  2. Olet varmaan melko paljon paremmassa tilanteessa kuin minä aiemmin. Jos meni häppää, on ihme ellei mennyt myös piriä niin paljon kuin mahdollista – ja kaman puutteessa mitä vaan nappeja, joita voi liuottaa veteen. Ja olet oikeassa, oli aika ajoin pakko lopettaa (piti nukkua ja palautua), mutta voimien palatessa elämä on täysin pakkopaidassa vääntämistä ilman kamaa. Ja siinä tilanteessa ja tietoisuusvireessä sitä on ihan saletti, että eroon ei ikinä vauhdista pääse (eikä edes halua päästä).

    Joo olen ollut nyt pian neljä vuotta ilman amfetamiinia. En ota mitään muutakaan, sillä minun on parasta elää elämääni tällä tajunnalla, mikä persoonaani kuuluu. Ja toteutuivathan lopulta myös ne NA;n peruslupaukset: 1. Jokainen nisti voi lopettaa kaman käytön. 2. Jokainen nisti voi päästä myös käyttämisen halusta. 3. Jokainen nisti voi löytää mielekkään elämän, jossa ei enää ole tarvetta käyttää.

    Ei sen puoleen, kyllä tuntuis välillä että viinaa ja piriä olis ihan hyvä nyt vetäistä heti. Mutta kun nää hetkelliset tunteet eivät enää herätä sitä pakkomielteen omaista kourivaa halua lähteä liikkeelle, ei mulla ole aikomuksia lähteä vetämään. Pitkä tie, että tähän olen päässy, mut parasta elämää mulla vuosikymmeniin!

    Voimia sulle ja aurinkoista puolta katua 🙂

    Tykkää

  3. Hei!

    Kerrassaan upeita ja oivaltavia tekstejä! Itselläni ei ole päihdetaustaa ja tuo piriaddiktin arki avautuu teksteistäsi koskettavalla tavalla. Teen kristillistä päihdetyötä ja käyttäisin mielelläni joitakin tekstejäsi toipumisryhmissä pohjamateriaalina, kun keskustelemme ryhmissä toipumisesta. Onko sinulle ok, jos käytämme joitakin tekstejäsi keskustelun herättäjänä?

    Tykkää

  4. Lueskelin nämä naimisissa amfetamiinin kanssa tekstit ja huh kun kuulosti pelottavan tutulta. Onneksi olen itse päässyt eroon kyseissestä helvetistä vaikka toipumisen tiellä olenkin vasta alussa JT 175pv 🙂
    Tuohon suhteeseen pirin kanssa en enää halua ja monta vuotta menikin erilaisissa päihdekoukuissa ja laiskoissa yrityksissä päästä irti. Knnes talvella tuli eteen täysi henkinen konkurssi ja hoitoon halusin sitten onneksi loppujenlopuksi enemmän kuin kuolla (hoito ja hauta oli vaihtoehdot jota mielessäni punnitsin). Tosiaan useiden vuosien huumekierteen jälkeen kuulin ensimmäistä kertaa NA:sta vasta talvella hoidossa! Vaikka kaiken maailman kallonkutistajilla ja päihdetyöntekijöillä olen ravannut ei KUKAAN KOSKAAN sanonut sanaakaan LÄÄKKEETTÖMÄSTÄ TOIPUMISESTA NA:SSA! Tuo on asia jota ihmettelen kovasti…
    Tämä kirjoitus sai minut taas muistamaan, ettei meidän enää koskaan tarvitse olla yksin ja, että meillä ON vaihtoehto. Kiitollisuus toveriseuraa kohtaan kasvaa ja nöyryys sairautta kohtaan pysyy mielessä!
    Kiitos

    Tykkää

    1. Kiitti vaan hyvästä kommentista! Joo, semmoinen olin itsekin, että vasta, kun oli valittava kuoleman tai avun hakemisen välillä, hain apua. Eikä se kapinallisuus mihinkään luonteesta häviä, mutta sen voi onneksi kompensoida vastaanottamalla parempaa. Ei ole helppo laji toipuvan addiktinkaan tie. Sain ensi kerralla NA:sta kolme kuukautta puhtautta, sitten neljä, sitten kaksi j.n.e. Parit vuosipäivätkin vietin. Mutta laitokset, vetäminen ja toipumisajat vuorottelivat vuosia, ennen kuin addiktio on minun kohdallani hellittänyt niin, että en ole joutunut neljään ja puoleen vuoteen kentälle. (Retkahduksia kyllä on ollut, niistä jotain jaankin täällä.)

      Hyvinkin monet ovat saaneet NA:sta heti pysyvän puhtauden. Se on ymmärtääkseni hyvinkin paljon kiinni itsestä, omasta halusta ja suhtautumisesta hengellisiin periaatteisiin.

      Kirkasta kesän jatkoa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s