Tämä ei ole asia- eikä keskustelupuheenvuoro aiheesta. En ota kantaa kannabikseen liittyviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kerron suhteestani pilveen ja sen seurauksista omalla kohdallani.
Kolmentoista ikäisenä tulin kotiin ensimmäisen ostamani pilvipalasen kanssa. Sulkeuduin kämppääni ja nuuhkin, tunnustelin ja kääntelin sormissani tuota maagista taivaan avainta. Vinyylillä soi Jimi Hendrix Experience ja savu leijui hämärässä huoneessa. Vihdoinkin pääsisin pilveen!
Mutta minua pelotti, enkä uskaltanut vetää kunnon savuja piipusta, en edes tiennyt, miten paukut tehdään, ennen kuin eräs vanhempi kaveri näytti sen minulle.
Voi sanoa, että rakastuin aineeseen jo ennen sen kokeilemista, ja kiinnityin siihen yhä tiiviimmin käyttämisen kautta. Korkein tavoitteeni oli saada pilveä ja pitää sitä hallussa, piilottaa sitä ja polttaa sitä mahdollisimman paljon.
Minulle on loppujen lopuksi kertynyt kokemusta pilven vaikutuksista itseeni yli neljänkymmenviiden vuoden ajalta, joihin mahtuu parisenkymmentä vuotta kuivilla olon aikaa.
Tämä perspektiivi on itselleni ihanteellinen. Saatan peilata kannabistaustaani pitkältä aikaväliltä, johon mahtuu pitkiä taukoja ja taas intensiivisiä käyttöjaksoja.
Ehdittyäni myöhemmällä iällä käyttää joitakin vuosia amfetamiinia, aloin huomattavasti herkistyä pilvelle. Palasin nuoruusikäni syviin itsetutkiskeluihin ja uppouduin pieniin yksityiskohtiin. Selvin päin poltettuna pienikin annos vei suoraan tuomioistuimen äärelle.
Psyykessäni paljastui oma pienuuteni ja vähäpätöisyyteni kaikessa alastomuudessaan. Pilvi tuntui
pakottavan minut katsomaan elämäni tosiasioita silmiin. Kohottauduin tekojeni kanssa kuin taivaisiin ja tunsin tekeväni syvää tiliä motiiveistani.
Tämä oli vain yksi taso psyyken toimintaa. Hengellinen taso oli pahempi. Hashis vaati itselleen jumaluutta. Teini-iästä saakka kuvaan kuului pilvirinki ja sen lait. Piippu kiertää aina jokaisen kohdalla. Kämpässäni palvottiin pilveä. Kaverini hoki polvillaan kumartuneena mantraa “hashish, hashish” ja minä vannoin pyhän valan pilven hyväksi.
Hashis oli astunut elämääni kuin maata kiertelevä, ystävällisesti hymyilevä demoni, joka aina pelmahtaa luokseni poltettuani pilveä. Se saattoi olla pitkät ajat muilla mailla, enkä ehkä kuukausiin tai vuosiin koskenut kannabikseen, mutta kun poltin, se kiersi pääni ja tajuntani jälleen sisältäpäin kuin tukahduttavaan pumpuliseen vaippaan.
Se pelkistää maailmani pieniin analysoitaviin yksityiskohtiin, joiden merkitys muuttuu dramaattisesti koko elämäni analyysiksi. Koskaan lopputulos ei johda mihinkään muutoksiin arkielämässäni, ja pilven haihduttua sen merkitys on poissa.
Tunnen kannabiksen vahingoittaneen tajuntaani pysyvällä tavalla, vaikka vahingoittuneet osa-alueet eivät ehkä häiritsekään elämääni tänä päivänä.
Silti kykenen palauttamaan psyykeeni muisti- ja tunnekuvan pilvestä, kuin hidastetusta unesta, joka virtaa tajuntani läpi lamaannuttavan hyytelön tavoin, missä tahansa siihen keskitynkään. Hashiksen “henkikuva” näyttäytyy minulle matona. Se on kalvava, muuntumiskykyinen ja kaikkeen sopeutuva matelijahahmo, joka piiloutuu tajuntaan näkymättömäksi ja pysäyttää elämäni hengellisenä ihmisenä.
Sen paljastuminen itselleni on ollut suuri huojennus. En puhu pilvestä omalla kohdallani niinkään päihteenä kuin vääränä valtaolentona. Ja sen vallan olen luovuttanut Jumalalle, jonka tuntemista voin opetella päivittäin, kun tajuntani on vapaa vieraista aineista.
Olen toipuva narkomaani ja alkoholisti, viinan ja amfetamiinin ja kannabiksen suurkuluttaja, jolla on toipumisohjelma, vertaistoverit ja Jumala tukenani.
addiktio.com 
Tulee luettua tekstejäsi. Itse luen itseni ”sekakäyttäjiin”, enkä ole edes yrittänyt lopettaa. Niin kauan on pystytty työskentelemään ja samalla elämään puolivallatonta päihteiden täyttämää elämää, ettei ole mieleenkään tullut lopettaa. Mutta yksi epäkohta on tarttunut teksteistäsi, puheet ”jumalasta”. Suosittele, jollet ole jo kokenut, kokeilemaan psykedeelejä, ayahuasca ensimmäisenä, ja perehtymään buddhalaisuuteen. Tulet kokemaan valaistumisen, ja heräämään todellisuuteen jossa yhtä jumalaa ei ole, taivasta ei ole. Se on nykyaikaista suurten väkijoukkojen hallintaa, ja esimerkiksi raamattuun on kasattu vain harkittu määrä tekstejä muokattuna, se periytyy paljon aikaisemmista teksteistä. Suosittelen etsimään käsiisi videon ”Hypothesis for Consideration”, siinäkään ei puhuta totta, vaan annetaan palasia sieltä täältä, ja vain ottamalla tajuntaa laajentavia luonnonmukaisia lääkkeitä, tulet näiden tiedonpalasten avulla saavuttamaan todellisen tiedon. Jumalaa ei tähän maailmaan mahdu.
TykkääTykkää
Kiitti kommentistasi! Minusta tuskin enää saa aineiden ystävää tuossa mielessä. Olen kyllä jo 60 luvulta alkaen käynyt läpi psykedeelit ja hallusinogeenit ynnä buddhismin ja hinduismin. Ja sydämellä etsien, en vain tiedon janosta. Kuinka hartaasti juuri kuvaamaasi etsintää teinkään! Aineet veivät lopulta elämässä kuitenkin voiton. Eikä ollut kuin yksi Jumala, joka minulle toimi: Jeesus Kristus henkilökohtaisesti. Olet oikeassa: Jumalaa ei tähän maailmaan mahdu. Koska sydämiin ei mahdu. Nuo mainitsemasi jumaluudet kulkevat ihan toisen tason sfääreissä, kuin yhteyteni Jeesukseen. Ne kuuluvat samaan luotuun henkimaailmaan kuin ihmiset, puut ja kivet. Siis luotuun. Toista on olla yhteydessä elävään ja kanssasi seurustelevaan ihmiseksi tulleeseen ja ruumiillisesti kirkastuneeseen Jumalaan, kaiken luojaan. Nytkin Hän seurustelee kanssani, puhuen sinullekin. Enpä taida enää vaihtaa, kiitos tarjouksesta!
TykkääTykkää
Olemme olleet sinun kanssasi aikatavalla samassa veneessä.
Minä aloitin pilvenpolton 48 vuotta sitten ja poltellut sitä eri aikoina eri mittaisia jaksoja ja sitten on välillä ollut pitkiäkin breikkejä, jolloin en ole polttanut.
Viimeisen 18 vuotta olen polttanut pilveä hyvinkin säännöllisesti. Tästä ajasta olen viettänyt ulkomailla noin 9 vuotta, jossa pössyttely oli päivittäistä. Myös kaikkia mahdollisia muita huumeita on ollut tarjolla, mutta pidän itseäni onnekkaana siinä mielessä, etten ole retkahtanut niihin. Piriä olen kokeillut kerran ja sitten joitakin psykedeelejä.
Minä olen myös alkoholisti, jonka elämä meni brenkun kanssa täysin kuralle.
Ainoa asia, josta voin pilveä kiittää oli viimeinen dokausvuoteni, jonka aikana poltin pilveä säännöllisesti. Olinhan sitä aiemminkin tehnyt, mutta en koko aikaa.
Tuo pilven ja brenkun yhteiskäytön ansiosta olin lopulta niin heikossa henkisessä kondiksessa, että olin valmis tekemään mitä vaan, että minun ei tarvitsisi enää dokata. Niinpä olin valmis nöyrtymään ja soittamaan AA:n auttavaan puhelimeen.
Pääsin AA:han ja sen jälkeen minun ei ole tarvinnut enää dokata. Tuosta hetkestä on nyt kulunut 35 vuotta. Siihen loppui myös pilvenpoltto. Niittasin itseni täysillä AA:han ja sen toipumisohjelmaan ja elämä alkoi hitaasti mutta varmasti kohentumaan.
Tuosta hetkestä meni noin kolme vuotta kun lähdin viikon lomalle Marokkoon ja siellä retkahdin sitten pilveen ja viikko meni tussutellessa. Suomeen palattuani en jatkanut pilven polttoa, mutta en sulkenut sitä enää pois elämästäni
Viimeiseen 18 vuoteen aikana pilvi on pahasti koukuttanut minua ja syönyt rankasti henkistä hyvinvointiani ja aiheuttanut minulle myös fyysisiä ongelmia.
Viimeisen vuoden ajan olen yrittänyt sinnitellä pilvestä eroon. Nyt alkaa näyttää siltä, että olen onnistunut, enkä ole poltellut viimeiseen kolmeen kuukauteen ja feelikset ovat parantuneet tosi paljon.
TykkääLiked by 1 henkilö