Hallinnan harha

Otsan takana on tuttua ja kotoisaa niin kauan, kun ei katso peiliin. Hui! Kuka on tuo olio, kumma kurppa, joka siellä haahuilee?

Sen jälkeen, kun on aamulla ennen ensimmäistä kofeiiniklikkiä katsellut omaa lasilta heijastuvaa hahmoaan, piirilevy otsan takana alkaa syöttää tyhjää. Persoonallisuus möttääntyy epämääräiseksi kummajaiseksi, kun peilikuva pitäisi synkronoida sisäiseen prosessoriin.

Näen jo itseni vanhainkodissa tutisevana rahjuksena höpisemässä: Voi, olen sisältä niin nuori! Nuorekas. Viriili. Piip.

Toisaalta olen addiktina onnenpekka, kun saan seurata ikääntymistäni. Alan jo olla suunnilleen sinut oman ikäni kanssa, vaikka se aiemmin on tuottanutkin suuria vaikeuksia.

Kun ensi kertaa todella tajusin, että vanhenen ja alan pikku hiljaa olla mariginaalitavaraa, tuli hätä käteen: jotain jäi teini-iässä kesken. Lähdin hyvistä bileistä liian aikaisin, jäi monta pulloa viinaa juomatta, paljon pilveä polttamatta, vauhtia vetämättä, mimmiä iskemättä.

Omat rajat vetäytyivät äärettömiin ja haastoivat päänupin seikkailuun.

Tyhmä sydän vastasi kutsuun ja joi ja veti yllin kyllin, pubista pubiin, kulmilta kulmille, laitoksesta laitokseen. Koko tuo kierros piti käydä läpi, ennen kuin pääsin tähän päivään, jossa vihdoin kykenen arvostamaan elämääni puhtaana ja raittiina.

Tänään minun on valvottava vastustaakseni elämäni suurinta harhaa: Hallinnan harhaa. En alusta alkaenkaan hallinnut huumeiden käyttöä, ja yhtä vähän hallitsen sitä tänään.

Tänään hyväksyn peilikuvani, joka kuvastaa vain persoonallisuuteni pintakuorta. Sisällä on paljon iloa ja rikkautta, lukemattomia mahdollisuuksia. Sen mahdollistaa minulle elämä  ilman huumeiden käyttöä ja pakkomielteitä, elämä, joka tänään asettuu eteeni uutena ja arvaamattomana ja jonka olen valmis hyväksymään ilman tarvetta kontrolloida sitä omilla keinoillani.

Tämä on elämää, johon olen saanut astua yksin Jumalan armosta.

Jukka Tolonen pääsi pirikoukusta

HELSINGIN SANOMAT / KAI SINERVO

amphetamine-sulphate

Kitaristi Jukka Tolonen tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta toukokuussa 2008 ehdottomaan vankeuteen, josta hän vapautui marraskuussa 2009 – muuttuneena miehenä.

”Vankila oli parasta mitä mulle saattoi tapahtua, ja ilman sitä en olisi enää elossa. Mä olin huumeista niin heikossa kunnossa, että lääkärit kutsuivat jo lääketieteelliseksi ihmeeksi”, Tolonen sanoo HS:n haastattelussa.

Mitään sankaritarinaa hän ei halua selviytymisestään sepittää, vaan olla varoittava esimerkki.

Tolonen puhuu arkaillen ja häpeillen myös siksi, että tuomion aikana alkaneen muutoksen ”maksajaksi” joutui syytön sivullinen. Hän puukotti sekavassa mielentilassa kolmekymppistä naista kolmasti ylävartaloon, tosin ilman vakavia tai pysyviä vammoja. Ja lopulta anteeksi saaden.

”Vasta vankilassa aloin synnintunnossasi tajuta, mitä olin tehnyt, kuinka pohjalla olin elänyt ja kuinka pielessä elämänarvoni olivat olleet. Mä käytin amfetamiinia päivittäin kolmetoista vuotta”, sanoo Tolonen, joka vaikuttaa nyt paljon terveemmältä kuin kymmenen vuotta sitten.

Puhe etenee jäsennellysti, posket ovat pyöristyneet, ja hän on saanut amfetamiinin tuhoamien hampaiden tilalle uuden purukaluston, jota ei tarvitse hävetä ja peitellä.

”Mä en yritä teeskennellä. Viimeiset kaksi ja puoli päihteetöntä vuotta ovat olleet kovia, ja tulevat olemaan seuraavatkin. Mutta koskaan ei ole myöhäistä katua ja tehdä parannusta. Se on nyt mun pääpointti.”

Tolonen uskoo, että hänet pelasti viime kädessä vankilassa koettu voimakas uskonnollinen herätys – lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden ja vertaisryhmien sekä omaisten osuutta väheksymättä.

Jukka Tolosen virsialbumi Juudaan leijona julkaistaan helmikuussa. Laulamaan ryhtynyt Tolonen soittaa kitaristi Marzi Nymanin tuottamalla levyllä pianoa ja bassoa, mutta aika sankarikitaristina on ohi, sillä sormet eivät tottele kunnolla aivojen käskyjä.

Illuusioni ja jatkettu kama

Olen aina pitänyt tiettyä ihmisryhmää hieman kummallisena. He ovat niitä, jotka eivät ole kiinnostuneita huumeiden vaikutuksesta. Miten joku voi tyytyä vain siihen tajuntaan, jonka tämä maailma (joka siis on syvältä) hänelle tuottaa?

No, olen kylläkin tullut raskaasti petetyksi, se on myönnettävä. Kemia ei ollut vastaus siihen, mitä kaipasin ja halusin. Sen tuottama olotila johti addiktiosairauteen ja kuolemankierteeseen, vaikkakin se yhdessä monen muun elementin kanssa tuotti huimaavia kokemuksia. Olen ollut huipulla ja pohjalla, käynyt lävitse yhteiskunnan sosiaaliset kerrokset, lyöttäytynyt mariginaaleihin ja vaihtanut vaatteita, kunnes avuttomana ja toivottomana tarvitsin lopultakin juuri niiden apua, joita olin halveksinut ja pitänyt kummallisena.

Tekee kipeää katsella nuorten viihdekäyttäjien kokeiluja ja heidän orgastista hurmostaan, joka nielee neitseellisen sielun ja valaa identiteettiin hallinan harhaa. Vuosia, vuosia kestää nuoruus, voima ja ylimielisyys, jota on mahdotonta kelata takaisinpäin ja palata valintojen alkupisteeseen. Elämä kuluu vääjäämättä pursuttaen harhaa ikuisesta jatkuvuudestaan, kunnes se kuluttaa palavan ja suitsuavan sydämen loppuun ja paljastaa irvokkaat kuolemankasvonsa.

Mutta yhä kestää illuusio – saan sen helposti tajuntaani Pink Floydin traagisesta kohtalonsoundista, Claptonin sooloista valkoisessa huoneessa – taivaanrannan takaa marssivat keväisten kukkasten armeijat!

Kama olikin jatkettua alusta asti, ja ainoa mikä lopulta toimi, oli itse jatke.

Kemian hylättyäni annan hengen kohdata Totuutta salatuimpaan saakka. Vapaus on puhdasta kamaa, jota voi pitää kädessä, antaa sen taluttaa. Kristus alkoi kaiken, piti yllä universumia ja asettui Oveksi, josta minä olen käynyt sisälle ja löytänyt laitumen.

Harrastan ja kiidän kuin hullu

Useimmille lienee selvää, etteivät yksinomaan väliaikaista mielihyvää tuottavat harrastukset olekaan mikään ratkaisu huumehelvetistä toipumiseen. Mutta addiktina olen tottunut ja urautunut pakenemaan syviä sisäisiä ristiriitojani hankkimalla nopeasti saatavia nautinnon kokemuksia. 

Minun on omalla kohdallani varottava, kun puhdas ja päihteetön elämä alkaa suoda hyviä antejaan. Luonnon kauneus ja tuoksut, aistien tervehtyminen ja luonnollisen olotilan elpymisen suoma yksinkertainen tyydytys riittävät tekemään päivästä mukiinmenevän ja hyvän. Mutta jos päivä onkin huono, tunnetila ahdistava ja olo väsynyt, pää alkaa vanhaan malliin viestittää mielihyväkeskuksen olemassaolosta: Miten saisi reseptorit rullaamaan?

Joku alkaa pian kiihkeästi etsiä uutta kumppania tai jämähtää hillittömään seksiin tai pornosivuille, jotkut panevat pelikoneen pyörimään, toiset saattavat aloittaa rääkkäävän kuntokuurin tai mässäilyn. Ja kun kiksejä ei enää riittävästi irtoa, haetaan lopulta avuksi jälleen ne vanhat kunnon aineet.

Olen kiitollinen siitä, että olen oppinut ainakin jossain määrin armahtamaan itseäni ja tyytymään kunkin päivän antiin kerrallaan. Selvitäkseni elämän ajoittaisesta ahdistavuudesta minun ei välittömästi tarvitse pyrkiä muuttamaan ympäristöäni tai tunnetilaani joksikin muuksi.

Voin sen sijaan saada ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta kohdata oman itseni, toiset ihmiset ja Jumalan sellaisina kuin ne ovat. Tämän voin tehdä parhaiten vuorovaikutuksessa toisten toipuvien kanssa. Voin etsiä ja löytää uutta kykyä elää tätä elämää sen omilla ehdoilla ja luottaa siihen, että se kantaa.

Voima, toivo ja kokemus

Toivo on elämää ylläpitävä voima. Toivon avulla ihminen voi selviytyä tilanteesta, johon joku toinen saattaa menehtyä. Toivoa ei koskaan kannata menettää. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.

Chilen kaivoskuilussa vankeina olleet ihmiset eivät menettäneet toivoaan. Siinä auttoi kanssaihmisten usko, toivo ja rakkaus, sekä myös konkreettinen toiminta kurimuksesta pääsemiseksi. ”Jumala tahtoi, että olen kaivoksessa ajattelemassa elämääni. Olen ajatellut ja moni asia muuttuu elämässäni”, sanoi Jimmy Sánchez, 19, kun hänet oli autettu ylös.

Aina on toivoa myös selviytyä addiktiosta ja riippuvuuden kurimuksesta. Selviytymiskokemus tuo voimaa, joka lisää edelleen toivoa.

Julkaisin tuon allaolevan muutaman vuoden takaisesta tragediasta kertovan runoni muistuttaakseni itseäni siitä, miten vakavasta sairaudesta addiktiossa on kysymys. Huumekuolema on aina äärimmäisen surullinen tapahtuma, surullisen elämän surullinen päätös.

Tosiasia on, että vain harvat kovien huumeiden koukkuun jääneet pääsevät irti käyttämisestä. Suurin osa kuolee aineisiin tai niiden seurauksiin. Itse olen kohdannut satoja ihmisiä, jotka kuitenkin ovat selvinneet. He ovat kerran tulleet tilanteeseen, jossa ovat nähneet mahdottomaksi enää jatkaa käyttämistä ja elää, ja hakeneet apua.

Silloin toivo on herännyt.

Toivo elää ja saa päivittäin ravintoa siitä yhteydestä, jossa ihmiset jakavat voimansa, toivonsa ja kokemuksensa yhdessä toistensa kanssa.

Tajunta ilman ainetta

Pohdintaa päihteettömyyden eksistenssistä

Fysiikan kannalta kaikki materia on todellisuudessa vain eräänlaista energia- tai kvanttiheilahtelua tyhjössä – siitä muodostuu koko olevaisuutemme, osittain tajuntammekin. Mutta vain osittain, koska itsetajunnan ”itse” näyttää olevan sekä materian että aika-avaruuden ulkopuolella, muutenhan emme tajuaisi pohtivamme näitä kysymyksiä.

Esimerkiksi kannabiksen, amfetamiinien ja LSD:n kaltaiset psykostimulantit voivat vakavasti häiritä kykyämme aistia omaa henkistä ja hengellistä todellisuuttamme. Niiden vaikutuksethan ammentavat materiaalia pelkästä omasta fyysisestä kemiastamme, johon ne sekoittuvat aiheuttaen lopulta vieraantumista toisista ihmisistä ja omasta itsestämme.

Jos tietoisuus muodostuisi vain aineesta, kuten naturalistisesti ja materialistisesti suuntautuneessa tieteessä nykyisin joudutaan olettamaan, ei olisi lainkaan käytettävissä mittausvälineitä tai -käsitteitä tietoisuuden tai aineen olemassaolon todistamiseen.

Tietoisuuden säilyttäminen puhtaana ja päihteettömänä on myös perusta kaikelle henkiselle ja hengelliselle tervehtymiselle.

Toinen suuri askel addiktin elämässä avun tarpeen myöntämisen jälkeen on oppia uskomaan itseään suurempaan, auttavaan ja rakastavaan voimaan. Oman käsitykseni mukainen Jumala on koko järjellisen ja tarkoituksellinen maailmankaikkeuden Luoja ja suunnittelija, joka voi myös korjata rakenteeni ja parantaa tietoisuuteni vääristymät. Tämä edellyttää vieraiden, tajuntaani vahingoittavien aineiden hylkäämistä.

Jokainen addikti käy omaa toipumistaan läpi omaa tahtiaan. Siksi ei kannata vertailla liikaa omaa ja toisten kokemuksia eikä tehdä niistä metodeja ja vaatimuksia. Pääasia, että pysymme mukana samassa hyvässä ohjelmassa.

Suhteellisuusteorian mukaan myös jokainen erilaisessa liike- tai painovoimatilassa sijaitseva kello käy omaa tahtiaan. Siten esimerkiksi kaikki maailmankaikkeuden ikää koskevat määritelmät ovat täysin riippuvaisia asiitä, minkälaisen nopeuden omaavassa tilassa tai gravitaatiokentässä havainnoitsija sijaitsee.

Maailmankaikkeuden Luoja, joka on kaikkitietävä, kaikkivoipa, täydellisen hyvä ja rakastava Jumalamme, tuntee myös jokaisen elämän ja huolehtii kullekin sopivasta tahdista erikseen. On vain hiljennyttävä ja kuunneltava itseään ja ja sitä, mikä omaan rauhaan sopii. Jumala itse sanoo tehneensä kaiken kuudessa päivässä ja sen jälkeen levänneensä seitsemäntenä.

Kaikkeen löytyy sopiva tahti myös minulle, Jumalan kuvaksi luodulle ihmiselle.

Hyväksikäyttöä

Jos annan viidensadan euron velan anteeksi, se maksaa minulle viisisataa euroa.

Rahasta selviää aina rahalla, mutta henkisten ja tunneperäisten velkojen käsitteleminen on usein paljon vaikeampaa. Loukkaavat sanat ja teot iskeytyvät mieleen ja tunteisiin tavalla, joka tekee loukkaajasta velallisemme. Mielessä kiehuu: Hän saa vielä maksaa!

Mutta antaessani anteeksi suostunkin itse maksumieheksi. On kuin antautuisin ristille naulittavaksi ilman syytä ja suostuisin siihenkin, ettei loukkaajani edes arvostaisi jaloa tekoani, ja jopa siihenkin, että hän saattaisi vieläpä kerskua muille, kuinka sankarin lailla onnistui käyttämään minua hyväkseen.

Yhtä turhauttavaa myös olisi, että hän pysyisi ikuisesti autuaan tietämättömänä siitä, että edes oli loukannut minua, saati sitten kuinka paljon kärsimystä minulle maksoi antaa hänelle anteeksi.

Tiedämme, että Jumalan sanotaan antavan synnit anteeksi. Evankeliumi kertoo, että Hän maksoi myös täyden hinnan synneistäni: Jeesuksessa Kristuksessa Jumala tuli ihmiseksi ja suostui vapaaehtoisesti tulemaan loukatuksi ja haavoitetuksi. Hän suostui ristiinnaulittavaksi, vaikka ihmiset pilkkasivat ja ivasivat Häntä ja käyttivät Hänen avutonta asemaansa hyväkseen.

Tätä maksua käytän tänään itsekin hyväkseni.

Eräs vanhahko Kuovi pyysi sanomaan…

Hei taas Kevät; luulenpa että lakot, tulivuorenpurkaukset, kylmät ilmat ja vesisateet enteilevät meille suurenmoista alkavaa Kesää! Hiirenkorvia on jo nähty ja muuttolintuja mitä moniluikuisimmin laskemassa selkäreppunsa Viikinlahden ruovikkojen tienoilla.

Eräs vanhahko Kuovi pyysi muuten sanomaan, että jos joku sattuu kompastumaan ruskeaan, 70-luvun reikäiseen rinkkaan, se on hänen. Ja että Onni on juuri se tila, minkälaiseksi olet mielesi virittänyt. Ja kun joku, johon vain sattumalta tulit vilkaisseeksi, yllättäen hymyileekin sinulle! (Näin voi itsekin tehdä jonkun onnelliseksi tänään : )

Aamukaffet

Kukapa aamulla heräisi ilman kunnon aamukaffetta. En minä ainakaan. Mielijutut on kullakin omanlaisensa. Hulluilta päiviltä bongasin lempparikahviani (tumma mokka) kokonaisen kilon verran alle viidellä eurolla. Nytkin tätä kirjoittaessa putoaa mustaa herätesekoitetta á la izekexitty: Kolmen desin mukin pohjalle heitän pari teelusikallista sokeria. Sitten pikku ripaus kardemummaa ja kanelia, sekä ylellisenä lisänä hyppysellinen aitoa vaniljaa. Päälle sitten suodatettua ja hetkisen levännyttä kuumaa ja vahvaa mokkajuomaa, pieni hämmentäminen ja – ah, jo alkaa silmät aueta! Musta kaffe lämmittää mukavasti aamutuimaan ja pari kupillista hörpittyäni alan ihmetellä uuden päivän hyvin alkanutta meininkiä.

Kevätiloja ja aurinkoisia aamuja Sinulle lukijani!

Joillain flippaa daijusta

Fariseuksilla on tapana peseytyä rituaalisesti ennen aterioita – se on eräs koodi oikeaoppisesta uskovaisuudesta. Tämän päivän ulkoinen uskonnollisuus tuskin eroaa tuon aikaisesta. Jos Jeesus vierailisi luonamme nyt (ja miksei Hän vierailisi..?), asian voisi ilmaista näinkin:

”…just ku Jeesus oli opettamas ni yks fariseus pyys sitä himaansa niinku skruudaa. No se meni sinne ja sittas pöytään. Mut sit fariseus äimisty ku se hiffas, et Jeesus ei pessy ollenkaa handuja ennenku rupes skruudaan.

Mut Herra kuittas sille: ’Kyl te fariseukset kliinaatte noi flindat ja vaasit tosi cooliks ulkoo, mut te ite ootte inestä täyttä flöittii ja feikkii. Teil flippaa vähän daijusta! Eiks se joka on duunannu jutut ulkoopäin, oo duunannu ne inestäki? Mitä flindas on inessä, ni stikatkaa se persaukisille. Sillon kato kaikki on teille kliinii.’”

(Oma käännös, Luukkaan evankeliumi luku 10 jakeet 37-41)