Huippuhoitoa C-virukseen

Siinä sitä nyt vihdoinkin on!

C-hepatiitti on tappava virus, joskin monet elelevät sen kanssa lähes oireettomasti vuosikymmeniä. Toiset kuitenkin kuolevat sen aiheuttamaan maksakirroosiin ja syöpään. Eikä dokaaminen ja narkkaaminen ainakaan hidasta näiden tautien puhkeamista.

Kun noin kymmenen vuotta sitten sain tietää sairastavani C-viruksen aiheuttamaa kroonista maksatulehdusta, kävin pian lääkärin pakeilla Meilahden gastroenterologisella osastolla. Hän ei kuitenkaan tapauksessani suositellut silloista rankkaa interferonihoitoa. Viruksen genomi oli pahinta luokkaa, ja rankinkaan hoitokaava tuottaisi tuskin viidenkymmenenkään prosentin varmuudella tulosta.

Tule viiden vuoden kuluttua uudelleen, lääkkeet ja hoidot kehittyvät koko ajan, sanoi lääkäri. Piti myös varoa, ettei likaisesta ruiskusta narkkaamalla saisi nykyisen päälle lisäksi jotain toista, vielä ärhäkkäämpää virusta.

Nyt on kulunut viisi vuotta, ja enemmänkin. Uudet lääkkeet ovat markkinoilla ja sainkin uuden lähetteen, mutta se tyssäsi merkintöihin, joita oli kertynyt tietoihini. Addiktin tyypillisiä tyrimisiä vetämisen ja dokaamisen seurauksena.

Vaan nytpä vihdoin pääsin uudella lähetteellä tutulle Meilahden gastrolle ja sain kuin sainkin respetin. Kolmen kuukauden hoito, jossa syödään pilleri päivässä, ja lähes ilman sivuvaikutuksia. C-virus poistuisi lähes sadan prosentin varmuudella.

Kapula per pv!

Maksa-arvoni, joiden tulisi normaalisti olla alle 20, olivat jo parin vuoden ajan heiluneet massivisen raskaina, 250:n ja 400:n välillä. Nousu oli alkanut raittiina jaksona, eikä siihen näyttänyt vaikuttavan, olinko raittiina vai radalla.

Nyt, kun olen jälleen päässyt tuosta päihdehelvetistä, josta olen kertonut tässä blogissa, olen ikikiitollinen terveydenhoitosysteemillemme, joka mahdollistaa tämän hoidon jokaiselle.

Yhden tabletin hinta (joita syön siis kaikkiaan 84 kappaletta) on yli 600 euroa. Kuukauden kuluttua kuurin alkamisesta maksa-arvot olivat laskeneet 260:sta 20:een. Ja kuuri jatkuu vielä kevääseen.

Jenkkiaddiktina tilanteeni olisi tältä osin toivoton, koska siellä lääkkeet tai lääkärinkäynnit eivät ole ilmaisia, eli yhteiskunta ei niitä kustanna. Joidenkin mielestä sen ei pitäisi niitä kustantaa meillä Suomessakaan, mutta hoitomahdollisuuksien puute saattaisi tulla yhteiskunnalle vielä kalliimaksi kuin niiden saatavilla olo.

Minulla ei ole varaa olla katkera kenellekään, koinpa kokeneeni vääryyttä tai en, varsinkaan yhteiskunnalle, poliisille, sosiaaliviranomaisille, terveydenhuoltohenkilöstölle jne. Päin vastoin, olen kaikille näille tahoille kiitollinen, sillä poliisi on korjannut minut useasti pää haljenneena ensiapuun, sosiaalitoimi ja Kela maksaneet ruokani, kun olen narkannut itseni persaukiseksi, A-klinikka ja sossut ovat maksaneet kalliit hoitoni ja yhteiskunta lääkkeeni, jotka saattoivat pelastaa henkeni.

Päivä kerrallaan puhtaana, Jumalan ja toisten toipuvien addiktien kanssa!

Jäähyväiset päihteelle

Mylly 20.11.2018:

Aluksi olit paljon enemmän ja paljon parempaa, kuin osasin kuvitella. Olit vapauden tuoja ja toit värikirjon harmaaseen arkeeni. Töölönlahden keväisessä puistossa loihdit kolmetoistavuotiaan pojan olemuksesta esiin sointuja, jotka olivat minulle elämää suurempaa sinfoniaa.

Nousuhumalan hurmiossa riemuitsin kuin häkistään vapautettu lintu, ja vain taivas oli rajana. Olit myös uskollinen ja luotettava, helposti saatavilla pullosta.

Olit kemiaa, ainetta, mutta nöyrästi jaoit koostumuksestasi saman vapauden tunteen minulle yhä uudelleen ja uudelleen. Teit sen myös eri muodoissasi: Kemiasi vaihteli alkoholista kannabikseen, barbituraateista bentsoihin ja opiaatteihin ja lopulta amfetamiiniin.

Aina päästit minut itseni kahleista vapaaksi, milloin unimaailman pehmeisiin usviin, milloin päivänvalon hillittömään ja tanssivaan energiaan.

Sinulla oli vain yksi ehto: Sinä tarvitsit kehoni ja sen kaikki hienoviritteiset järjestelmät käyttöösi. Aikasi soittelitkin kehoani kuin taiteilija instrumenttiaan. Sait mieleni, tahtoni ja tunteeni valtaasi musiikillasi. Pian alkoivat kuitenkin kuulua korvia vihlovat riitasoinnut. Soiton jatkuessa ja välillä tauottua olemukseni vaipui syviin vesiin.

Minua oli viritelty ja soiteltu väkisin. Olit murskannut monet suojajärjestelmät kehossani ja mielessäni. Murtauduit nyt yhä enemmän tuskaa tuottaen olemukseni mielihyväkeskukseen, joka huusi lohdutustasi ja huolenpitoasi.

Mutta ethän sinä voinut sille mitään. Olit vain kemiaa ja ainetta, ja vaikka jaoit edelleenkin nöyrästi energiaasi, joka aluksi oli vapautta, toitkin minulle nyt pahoinvointia, itseinhoa, syyllisyyttä ja pelkoja niin,  että elämäni muuttui sekasortoiseksi.

En syytä sinua enkä ole katkera. Olet vain kemiaa ja ainetta. Kaikki nuo värit olivatkin peräisin minusta itsestäni. Sinfoniat, vapauden tunne, tajunnan räjäyttävät energiat ja tunteiden palo syntyivätkin omasta olemuksestani samoin, kuin seurannut ahdistus, pelko ja sekasortokin.

Kaikki tuo tapahtui väkivaltaisen kemiallisen reaktion sivutuotteena – kuin poimisi kukkasen murskaavilla teräspihdeillä, tai söisi saman juhla-aterian yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes voi pahoin, sairastuu ja kuolee.

Teit minulle palveluksen, kun toit esiin minussa piilevän addiktiotaipumuksen. Puhjennut sairauteni ei halunnut sinua päästää. Se ei halunnut kasvattaa, viljellä ja hoivata hellästi ja ymmärtämyksellä tuota kukkivaa niittyä, virittyvää sinfoniaa, ei hapuilla nöyrästi opetellen maalaamaan väreistä taideteosta, vaan se halusi kaikki heti, tässä ja nyt.

Ethän sinä voinut noita asioita luoda, saati sitten pysyvästi antaa. Siksi jätän sinut ja sanon hyvästit. Jää rauhaan ja ota vastaan kiitos opetuksestasi. Olet vain kemiaa, mutta minä olen särkyneenäkim jotain paljon enemmän ja paljon parempaa, kuin osasin kuvitella, jota saan oppia parhaiten tuntemaan ilman sinua.

Kohtuukäytön haave

Taitaa olla narkkarin suurimpia kuolinsyitä tuo haave: Alan poltella vain pilveä silloin tällöin. Otan vain joskus parit drinkit, ehkä pienet jurrit, ja jätän siihen. Tai kuten oma mielihaaveeni kuuluu: Pirivedot vain joskus tarvittaessa, että pääsen jonkun projektin läpi, tai käyn vain yhden päivän viihteellä.

Kentällä minulle myytiin ajatusta, jonka jo omaksuinkin: Rakenteeni ja luontoni on sellainen, että tarvitsen silloin tällöin kunnon nollaukset. Ja parhaiten se minulle soveltuu kemian avulla. Minun pitää vain hyväksyä itseni eikä poukkoilla äärilaidasta toiseen täydellisen absolutismin ja toisaalta hallitsemattoman rappionarkkaamisen välillä.

Eihän siinä mitään, jos se jollekin toimii. Minulle vaan ei. Olen nimittäin addikti, joka tarkoittaa sitä, että sairastan parantumatonta, pahenevaa ja kuolemaan johtavaa sairautta, addiktiota.

Siitä alkaen kun hyväksyin olevani tämän määritelmän mukaan addikti, elämäni on selkeytynyt ja tilanne helpottanut. Valinta on yksinkertainen: Joko jatkan tosiasioiden kieltämistäni ja koetan parhaani mukaan tulla toimeen aineiden kanssa yrittäen hyväksyä sairaan minäkuvani ja uskoa kohtuukäytön mahdollisuuteen. Tulokset tästä asenteesta ovat olleet kohdallani poikkeuksetta katastrofaaliset.

Tai sitten hyväksyn sairauteni ja elän sen sanelemien tosiasioiden ehdoilla puhtaana ilman aineita päivä kerrallaan, jolloin sairauden eteneminen pysähtyy. Silloin minulla on mahdollisuus toipumiseen ja mielekkääseen elämään toimivan toipumisohjelman avulla.

Lukija arvaa varmaankin, että olen valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, koska ylipäätään olen kirjoittamassa tätä. Tie näiden tosiasioiden hyväksymiseen on tosin ollut kohdallani pitkä ja kivikkoinen. Lukemattomat kerrat kohtuukäytön mahdollisuus on kummitellut takaraivossani ja johtanut lopulta retkahtamiseen. Ja yleensä jo ensimmäisenä päivänä kaikki ajatukset kohtuukäytöstä ja käytön lopettamisesta ovat väistyneet sen pakkomielteen tieltä, että ainetta on saatava heti lisää ja hinnalla millä hyvänsä.

Tänään olen kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse taistella huumeiden käytön pakkomiellettä vastaan. Olen sen taistelun hävinnyt, myöntänyt täydellisen voimattomuuteni addiktioni suhteen ja antautunut. Siksi minun ei tarvitse enää käyttää. Sairauteni eteneminen on pysähtynyt, koska en syötä sille enää aineksia, joiden kautta se voisi jatkaa etenemistään, eli pysyn täysin erossa kaikista päihteistä.

Puhtaana oleminen avaa ovet elämälle, joka on minulle tänä päivänä täynnä valoa ja uusia mahdollisuuksia yhdessä toisten toipuvien addiktien, Jumalan ja läheisteni yhteydessä.