Hyväksikäytetty minä

Näin koronaluppoilun aikaan on oiva mahdollisuus tutkia itseään ja oman elämänsä kuulumisia. Kun yhdestä viruksesta pääsee, toinen on kolkuttelemassa jo ovella. Tosin kokeet C-viruksen suhteen ovat vasta toukokuussa, ja toivon todella, että lääkekuuri olisi selättänyt viruksen kehostani.

Ja tässä välissä olen käynyt hölmöilemässä pariinkin otteeseen. Onneksi viime retkahdukseni kesti vain yhden viikonlopun. Olen joutunut menemään itseeni ja kysymään, mitä oikeastaan haluan ja rakastanko yhtään itseäni.

Kun katselen itseäni lähimmäisenä ja ihmisenä, tuntuu karmaisevalta, mitä kaikkea olenkaan hänelle tehnyt. Näen hyväksikäytetyn ja orjuutetun addiktin.

Kuka tuosta ihmisestä on tehnyt tällaisen? Minä itse. Olen kaatanut hänen kurkkuunsa viinaa hänen ollessaan vasta kolmentoista ikäinen. Olen myrkyttänyt häntä tinnerillä, hashishöyryillä, voimakkailla pillereillä ja pistänyt hänen verisuoneensa amfetamiinia ja kaikkea muuta roinaa vuosikymmenten kuluessa.

Olen pyrkinyt tekemään hänen kehostaan itselleni nautinnon ja mielihyvän tuottamisen välineen. Ja kun enempää ei ole enää herunut, olen jättänyt hänet virumaan tajuttomana kadulle, putkaan ja rappukäytäviin.

Olen kusettanut häntä ja antanut muidenkin kusettaa, ja vienyt häntä kuin pässiä narusta hävittämään rahansa, työpaikkansa, ihmissuhteensa ja terveytensä.

Mikä tahansa tuomioistuin langettaisi mojovat rapsut tällaisesta ihmisen hyväksikäytöstä.

Tämän armottoman tilinteon tarkoitus ei nyt enää kuitenkaan ole syytellä, säälitellä ja painaa enempää alas itseäni. Usko, joka minulla kaikesta huolimatta on edelleen jäljellä, välittää kuin ihmeen kautta elämääni toivoa. Se on toivo siitä, että minua on kuitenkin koko ajan on rakastettu ja rakastetaan sellaisena kuin olen, ei sellaisena kuin minun pitäisi olla.

Minulla on siis arvoa, jonka antaa minulle Toinen, Hän, joka lahjoitti minulle kehonikin. Rakastava, huolehtiva ja itseäni suurempi Jumala on se, joka antaa minulle arvon, ja joka opettaa minua antamaan anteeksi itselleni. Pikku hiljaa olen oppinut itsekin antamaan itselleni tätä arvoa.

Ja jakaessani näitä tuntojani ja kokemuksiani yhdessä toisten toipuvien addiktien kanssa tunnen itseni yhä merkityksellisemmäksi ja rakastetummaksi. Koronaeristys (minulla ei onneksi ole koronaa) on tuonut ulottuvilleni uusia ryhmiä, joissa palaveeraan netin kautta.

Itseni rakastamisen koulussa näyttää olevan niin, että jakaessani aikaani ja kokemuksiani toisten kanssa, tulen heidän kauttaan tuntemaan enemmän myös omaa arvoani ja opin rakastamaan itseäni.

Huippuhoitoa C-virukseen

Siinä sitä nyt vihdoinkin on!

C-hepatiitti on tappava virus, joskin monet elelevät sen kanssa lähes oireettomasti vuosikymmeniä. Toiset kuitenkin kuolevat sen aiheuttamaan maksakirroosiin ja syöpään. Eikä dokaaminen ja narkkaaminen ainakaan hidasta näiden tautien puhkeamista.

Kun noin kymmenen vuotta sitten sain tietää sairastavani C-viruksen aiheuttamaa kroonista maksatulehdusta, kävin pian lääkärin pakeilla Meilahden gastroenterologisella osastolla. Hän ei kuitenkaan tapauksessani suositellut silloista rankkaa interferonihoitoa. Viruksen genomi oli pahinta luokkaa, ja rankinkaan hoitokaava tuottaisi tuskin viidenkymmenenkään prosentin varmuudella tulosta.

Tule viiden vuoden kuluttua uudelleen, lääkkeet ja hoidot kehittyvät koko ajan, sanoi lääkäri. Piti myös varoa, ettei likaisesta ruiskusta narkkaamalla saisi nykyisen päälle lisäksi jotain toista, vielä ärhäkkäämpää virusta.

Nyt on kulunut viisi vuotta, ja enemmänkin. Uudet lääkkeet ovat markkinoilla ja sainkin uuden lähetteen, mutta se tyssäsi merkintöihin, joita oli kertynyt tietoihini. Addiktin tyypillisiä tyrimisiä vetämisen ja dokaamisen seurauksena.

Vaan nytpä vihdoin pääsin uudella lähetteellä tutulle Meilahden gastrolle ja sain kuin sainkin respetin. Kolmen kuukauden hoito, jossa syödään pilleri päivässä, ja lähes ilman sivuvaikutuksia. C-virus poistuisi lähes sadan prosentin varmuudella.

Kapula per pv!

Maksa-arvoni, joiden tulisi normaalisti olla alle 20, olivat jo parin vuoden ajan heiluneet massivisen raskaina, 250:n ja 400:n välillä. Nousu oli alkanut raittiina jaksona, eikä siihen näyttänyt vaikuttavan, olinko raittiina vai radalla.

Nyt, kun olen jälleen päässyt tuosta päihdehelvetistä, josta olen kertonut tässä blogissa, olen ikikiitollinen terveydenhoitosysteemillemme, joka mahdollistaa tämän hoidon jokaiselle.

Yhden tabletin hinta (joita syön siis kaikkiaan 84 kappaletta) on yli 600 euroa. Kuukauden kuluttua kuurin alkamisesta maksa-arvot olivat laskeneet 260:sta 20:een. Ja kuuri jatkuu vielä kevääseen.

Jenkkiaddiktina tilanteeni olisi tältä osin toivoton, koska siellä lääkkeet tai lääkärinkäynnit eivät ole ilmaisia, eli yhteiskunta ei niitä kustanna. Joidenkin mielestä sen ei pitäisi niitä kustantaa meillä Suomessakaan, mutta hoitomahdollisuuksien puute saattaisi tulla yhteiskunnalle vielä kalliimaksi kuin niiden saatavilla olo.

Minulla ei ole varaa olla katkera kenellekään, koinpa kokeneeni vääryyttä tai en, varsinkaan yhteiskunnalle, poliisille, sosiaaliviranomaisille, terveydenhuoltohenkilöstölle jne. Päin vastoin, olen kaikille näille tahoille kiitollinen, sillä poliisi on korjannut minut useasti pää haljenneena ensiapuun, sosiaalitoimi ja Kela maksaneet ruokani, kun olen narkannut itseni persaukiseksi, A-klinikka ja sossut ovat maksaneet kalliit hoitoni ja yhteiskunta lääkkeeni, jotka saattoivat pelastaa henkeni.

Päivä kerrallaan puhtaana, Jumalan ja toisten toipuvien addiktien kanssa!

Jäähyväiset päihteelle

Mylly 20.11.2018:

Aluksi olit paljon enemmän ja paljon parempaa, kuin osasin kuvitella. Olit vapauden tuoja ja toit värikirjon harmaaseen arkeeni. Töölönlahden keväisessä puistossa loihdit kolmetoistavuotiaan pojan olemuksesta esiin sointuja, jotka olivat minulle elämää suurempaa sinfoniaa.

Nousuhumalan hurmiossa riemuitsin kuin häkistään vapautettu lintu, ja vain taivas oli rajana. Olit myös uskollinen ja luotettava, helposti saatavilla pullosta.

Olit kemiaa, ainetta, mutta nöyrästi jaoit koostumuksestasi saman vapauden tunteen minulle yhä uudelleen ja uudelleen. Teit sen myös eri muodoissasi: Kemiasi vaihteli alkoholista kannabikseen, barbituraateista bentsoihin ja opiaatteihin ja lopulta amfetamiiniin.

Aina päästit minut itseni kahleista vapaaksi, milloin unimaailman pehmeisiin usviin, milloin päivänvalon hillittömään ja tanssivaan energiaan.

Sinulla oli vain yksi ehto: Sinä tarvitsit kehoni ja sen kaikki hienoviritteiset järjestelmät käyttöösi. Aikasi soittelitkin kehoani kuin taiteilija instrumenttiaan. Sait mieleni, tahtoni ja tunteeni valtaasi musiikillasi. Pian alkoivat kuitenkin kuulua korvia vihlovat riitasoinnut. Soiton jatkuessa ja välillä tauottua olemukseni vaipui syviin vesiin.

Minua oli viritelty ja soiteltu väkisin. Olit murskannut monet suojajärjestelmät kehossani ja mielessäni. Murtauduit nyt yhä enemmän tuskaa tuottaen olemukseni mielihyväkeskukseen, joka huusi lohdutustasi ja huolenpitoasi.

Mutta ethän sinä voinut sille mitään. Olit vain kemiaa ja ainetta, ja vaikka jaoit edelleenkin nöyrästi energiaasi, joka aluksi oli vapautta, toitkin minulle nyt pahoinvointia, itseinhoa, syyllisyyttä ja pelkoja niin,  että elämäni muuttui sekasortoiseksi.

En syytä sinua enkä ole katkera. Olet vain kemiaa ja ainetta. Kaikki nuo värit olivatkin peräisin minusta itsestäni. Sinfoniat, vapauden tunne, tajunnan räjäyttävät energiat ja tunteiden palo syntyivätkin omasta olemuksestani samoin, kuin seurannut ahdistus, pelko ja sekasortokin.

Kaikki tuo tapahtui väkivaltaisen kemiallisen reaktion sivutuotteena – kuin poimisi kukkasen murskaavilla teräspihdeillä, tai söisi saman juhla-aterian yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes voi pahoin, sairastuu ja kuolee.

Teit minulle palveluksen, kun toit esiin minussa piilevän addiktiotaipumuksen. Puhjennut sairauteni ei halunnut sinua päästää. Se ei halunnut kasvattaa, viljellä ja hoivata hellästi ja ymmärtämyksellä tuota kukkivaa niittyä, virittyvää sinfoniaa, ei hapuilla nöyrästi opetellen maalaamaan väreistä taideteosta, vaan se halusi kaikki heti, tässä ja nyt.

Ethän sinä voinut noita asioita luoda, saati sitten pysyvästi antaa. Siksi jätän sinut ja sanon hyvästit. Jää rauhaan ja ota vastaan kiitos opetuksestasi. Olet vain kemiaa, mutta minä olen särkyneenäkim jotain paljon enemmän ja paljon parempaa, kuin osasin kuvitella, jota saan oppia parhaiten tuntemaan ilman sinua.