C-hepatiitti on tappava virus, joskin monet elelevät sen kanssa lähes oireettomasti vuosikymmeniä. Toiset kuitenkin kuolevat sen aiheuttamaan maksakirroosiin ja syöpään. Eikä dokaaminen ja narkkaaminen ainakaan hidasta näiden tautien puhkeamista.
Kun noin kymmenen vuotta sitten sain tietää sairastavani C-viruksen aiheuttamaa kroonista maksatulehdusta, kävin pian lääkärin pakeilla Meilahden gastroenterologisella osastolla. Hän ei kuitenkaan tapauksessani suositellut silloista rankkaa interferonihoitoa. Viruksen genomi oli pahinta luokkaa, ja rankinkaan hoitokaava tuottaisi tuskin viidenkymmenenkään prosentin varmuudella tulosta.
Tule viiden vuoden kuluttua uudelleen, lääkkeet ja hoidot kehittyvät koko ajan, sanoi lääkäri. Piti myös varoa, ettei likaisesta ruiskusta narkkaamalla saisi nykyisen päälle lisäksi jotain toista, vielä ärhäkkäämpää virusta.
Nyt on kulunut viisi vuotta, ja enemmänkin. Uudet lääkkeet ovat markkinoilla ja sainkin uuden lähetteen, mutta se tyssäsi merkintöihin, joita oli kertynyt tietoihini. Addiktin tyypillisiä tyrimisiä vetämisen ja dokaamisen seurauksena.
Vaan nytpä vihdoin pääsin uudella lähetteellä tutulle Meilahden gastrolle ja sain kuin sainkin respetin. Kolmen kuukauden hoito, jossa syödään pilleri päivässä, ja lähes ilman sivuvaikutuksia. C-virus poistuisi lähes sadan prosentin varmuudella.
Maksa-arvoni, joiden tulisi normaalisti olla alle 20, olivat jo parin vuoden ajan heiluneet massivisen raskaina, 250:n ja 400:n välillä. Nousu oli alkanut raittiina jaksona, eikä siihen näyttänyt vaikuttavan, olinko raittiina vai radalla.
Nyt, kun olen jälleen päässyt tuosta päihdehelvetistä, josta olen kertonut tässä blogissa, olen ikikiitollinen terveydenhoitosysteemillemme, joka mahdollistaa tämän hoidon jokaiselle.
Yhden tabletin hinta (joita syön siis kaikkiaan 84 kappaletta) on yli 600 euroa. Kuukauden kuluttua kuurin alkamisesta maksa-arvot olivat laskeneet 260:sta 20:een. Ja kuuri jatkuu vielä kevääseen.
Jenkkiaddiktina tilanteeni olisi tältä osin toivoton, koska siellä lääkkeet tai lääkärinkäynnit eivät ole ilmaisia, eli yhteiskunta ei niitä kustanna. Joidenkin mielestä sen ei pitäisi niitä kustantaa meillä Suomessakaan, mutta hoitomahdollisuuksien puute saattaisi tulla yhteiskunnalle vielä kalliimaksi kuin niiden saatavilla olo.
Minulla ei ole varaa olla katkera kenellekään, koinpa kokeneeni vääryyttä tai en, varsinkaan yhteiskunnalle, poliisille, sosiaaliviranomaisille, terveydenhuoltohenkilöstölle jne. Päin vastoin, olen kaikille näille tahoille kiitollinen, sillä poliisi on korjannut minut useasti pää haljenneena ensiapuun, sosiaalitoimi ja Kela maksaneet ruokani, kun olen narkannut itseni persaukiseksi, A-klinikka ja sossut ovat maksaneet kalliit hoitoni ja yhteiskunta lääkkeeni, jotka saattoivat pelastaa henkeni.
Päivä kerrallaan puhtaana, Jumalan ja toisten toipuvien addiktien kanssa!
addiktio.com 