Jos annan viidensadan euron velan anteeksi, se maksaa minulle viisisataa euroa.
Rahasta selviää aina rahalla, mutta henkisten ja tunneperäisten velkojen käsitteleminen on usein paljon vaikeampaa. Loukkaavat sanat ja teot iskeytyvät mieleen ja tunteisiin tavalla, joka tekee loukkaajasta velallisemme. Mielessä kiehuu: Hän saa vielä maksaa!
Mutta antaessani anteeksi suostunkin itse maksumieheksi. On kuin antautuisin ristille naulittavaksi ilman syytä ja suostuisin siihenkin, ettei loukkaajani edes arvostaisi jaloa tekoani, ja jopa siihenkin, että hän saattaisi vieläpä kerskua muille, kuinka sankarin lailla onnistui käyttämään minua hyväkseen.
Yhtä turhauttavaa myös olisi, että hän pysyisi ikuisesti autuaan tietämättömänä siitä, että edes oli loukannut minua, saati sitten kuinka paljon kärsimystä minulle maksoi antaa hänelle anteeksi.
Tiedämme, että Jumalan sanotaan antavan synnit anteeksi. Evankeliumi kertoo, että Hän maksoi myös täyden hinnan synneistäni: Jeesuksessa Kristuksessa Jumala tuli ihmiseksi ja suostui vapaaehtoisesti tulemaan loukatuksi ja haavoitetuksi. Hän suostui ristiinnaulittavaksi, vaikka ihmiset pilkkasivat ja ivasivat Häntä ja käyttivät Hänen avutonta asemaansa hyväkseen.
Tätä maksua käytän tänään itsekin hyväkseni.